2/24/2016

Vähän omaakin

Niin. Minähän itse päätän, mitä täällä julkaisen. Miksi siis en julkaisisi jotain omaakin. Tässä on useampikin kirja luettavana mm. Maatuska, Sielut, Käärmeitten kesä ja Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Niistä sitten myöhemmin. 

Harvemmin kirjoitan mitään, koska olen vähän pidemmän proosan ystävä, mutta jos inspiraatio iskee, nii miksikäs ei.Tämän tekstin kirjoitin äikänkurssia varten tammikuun lopulla. Kirjoittaminen oli oikeasti tosi hauskaa. Tyytyväisin olin siihen, että aiheen synkkyydestä huolimatta ilmapiiri jäi aika avoimeksi ja vaaleaksi. Nyt pidemmittä puheitta itse asiaan.



-------------------------------------------------------------------------------------------------



Tyttö kaivaa veistä laatikosta. Nyt ei kävisi kuten viime kerralla. Hän vilkaisee arpia ranteissaan ja ottaa myös veitsenteroittimen laatikostaan. Teroitin hyväilee veistä päästäen syvän kirskuvan äänen. Tällä kertaa veitsi olisi terävä. Pöydällä odottaa myös lasillinen vettä ja kaksi pyöreää ja puhtaanvalkoista pilleriä. Hän haluaa olla varma.
   Läksyt ovat vielä tekemättä. Tyttö kaivaa esiin matematiikan kirjansa ja alkaa laskemaan. Hän oli luvannut vanhemmilleen tehdä läksyt aina heti koulusta tullessaan. Hän ei ollut hyvä matematiikassa, mutta ainakin hän yritti. Huomaamattaan tyttö pyöritteli pillereitä käsissään.
   Kukat pitäisi vielä kastella. Niitä ei olisi kukaan kastelemassa hetkeen. Sitrunaan lehdet kellertävät raudan puutteesta. Sitruslannoite on loppu ja tavallisessa on liikaa typpeä. Hän jättää lapun ruukun viereen. Tyttö ottaa veitsen ja karsii bonsaista uudet keväällä kasvaneet versot.
   
Tyttö nostaa kaapista mustan hupparin ja pukee sen päällensä. Siitä tulisi sotkuista, eikä hän halua vaatteiden näyttävän likaisilta. Kello lyö kerran. Hän kuuntelee matalaa kumahdusta ja odottaa sen hiljenemistä. Kohta se löisi kuudesti. Silloin hän olisi valmis.
   Pyykkikoneen luukku aukeaa. Tyttö alkaa nostella pyykkejä yksi kerrallaan narulle kuivumaan. Vanhemmat eivät luottaneet siihen, että hän pärjäisi yksin. He ovat väärässä, se on todistettava. Pyykinpesuaine on jäänyt pöydälle, hän nostaa sen kaappiin.
   Tyttö kerää kaiken tarpeellisen. Jauhelihaa, sipulia, tomaattimurskaa, basilikaa ja pastaa. Hän on luvannut syödä säännöllisesti, se on tärkeä osa paranemisessa. Koulussa kaveri sanoi, että hän ei ollut vielä parantunut. Hän aloittaa pilkkomalla sipulin.

Veitsi on terävä, mutta onko pillereitä tarpeeksi. Valkoisten seuraksi hän nostaa keltaisen. Nyt mikään ei jäisi sattuman varaan. Tyttö katsoo isoisänsä kuvaa pöydällä ja peittää sen. Tämä ei sopisi vanhoille silmille. Hän uskoo, ettei kukaan jäisi suremaan. Hän olisi halunnut olla kuin muut. Kuulua joukkoon.
   Kissojen ruoat pitää laittaa valmiiksi. Ainakin viikoksi. Tyttö avaa oven ja päästää kissat ulos. Ne osaisivat varmasti takaisin. Sisko varmaan huolehtii niistä. Hän viiltää uuden ruokapussin auki.
   Tyttö nostaa kirjan pöydältä. Tarinaa ei voisi jättää kesken. Hän avaa kirjan viimeiset sivut ja alkaa kirjoittaa niihin tekstiä mustekynällä. Musteesta jää pieniä tahroja paperille, mutta hän ei anna sen häiritä. Viimeiset sanat on tärkeimmät.
   
Nyt on vihdoinkin se aika. Tyttö täyttää lasin vedellä. Hän nielaisee pillerit ja juo lasin tyhjäksi. Vaikka haavat eivät olisi tarpeeksi syviä, hän kuolisi silti ja saisi nauttia siitä kivusta ja kuoleman tunteesta. Siitä, kuinka hän vapautuisi tyhjyyteen ja ajattomuuteen. Hän nostaa veitsen pöydältä ja laskee sen ranteellensa. Jänteet napsahtavat poikki terän alla. Tyttö on hieman pettynyt. Nyt hän ei enää saisi puristettua veitsestä tarpeeksi toistakin rannetta varten.

4 kommenttia:

  1. Pidin teksistä:) jäi vähän vaisuksi minun mielestä..

    ikuinen lukutoukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaisuutta en voi kieltää. Meillä oli aivan käsittämättömän tyhmä rajoitus. Teksti sai olla vain 1,5 liuskaa. Tämä teksti tulee työn alle uudestaan, kun löydän mielenkiinnon siihen. Vaisuutta lisäsi myös se, että opettaja ei halunnut mitään kovin raakaa, joten piti vähän asiaa säästellä ;)

      Poista
  2. Pidin teksistä:) jäi vähän vaisuksi minun mielestä..

    ikuinen lukutoukka

    VastaaPoista
  3. Oikein hyvän tunnelman olet saanut lyhyeen tekstiin. :) Toivottavasti luettavaksi tulee myös pitempi versio?

    VastaaPoista