Bloggaaja palaa takaisin

Unohduin kuukausiksi pois blogin parista, mutta nyt aikaa on (toivottavasti) järjestynyt taas tällekkin. Nyt yritän keksiä muutaman tekosyyn poissaololleni.

Toukokuu oli stressaavaa aikaa, koulujuttuja kasaantui useita ja piti ehtiä lukemaan Nuorta Aleksista varten, joten blogin päivitykseen ei paljoa ollut aikaa. Aleksis -kirjatkin harpoin vain nopeasti läpi, enkä edes jaksanut miettiä, mitä niistä osaisi sanoa. Luettua sain silti ihan hyvin. 

Kesäkuussa otin pienen irtioton arjesta ja lähdin kiertämään kuukaudeksi Eurooppa. Roadtrip kulki Ruotsin, Tanskan, Saksan, Itävallan, Slovenian, Kroatian, Bosnian ja Hertsegovinan ja Tsekin kautta. Autossa tuli luettua ja rakastuin Zafóniin.

Heinäkuussa aikaa ei ollut millekkään. Kävin ensin Helsingissä kirjojenostoretkellä, sitten pariksi viikoksi töihin ja vielä viikoksi riparille isoseksi. Luin koko kuussa vain yhden kirjan ja siitä alkoi lukujumi. 

Elokuussa paluu kouluun ja uusiin ihmisiin tutustumista. Lukujumi jatkui, koulutyöitä jäi rästiin, eikä mikään sujunut.

Nyt syyskuussa olen päässyt taas lukemisen makuun ja alan myös hoitamaan koulujuttuja rästistä pois. Muutama essee ois kirjotettavana. Kirjahyllyn koko on uhkaavasti kasvanut kahdeksalla kirjalla ja hyllytila alkaa loppua kesken. 

Sitten päivitystä Nuori Aleksis -kilpailuun. Omaksi lukusaldokseni tuli 62 kirjaa, mikä riitti loppuraatipaikkaan. Finaalikirjat ovat selvillä ja itselläni niistä puolet vielä lukematta. 

Kirjamessut lähestyvät vauhdilla ja odotan niitä innolla, koska näen monia kavereita mm. Celestinen, Marian, Ellenin, Kirjaneidon ja Suden. Kirjahylly tulee messujen seurauksena paisumaan vielä lisää ja jo ennestään loppunut tila vähenee.

Kiva tulla taas takaisin ja erityiskiitokset Aliinalle :3

Vappulukuhaaste

Huono muistini petti ja unohdin tämän postauksen kirjoittamisen täysin.

Osallistuin Bibliofiilin päiväunia -blogin Marin vappulukuhaasteeseen. Mari kertoi ettei tämä ole maraton vaan haaste lukea vapun hulinoiden keskellä. Otin tämän kuitenkin ikäänkuin maratonina, kuitenkaan ilman suurempia paineita. Lukeminen sujuikin aivan luonnostaan, eikä itseään tarvinut pakottaa lukemaan. Sehän olisi aika epämukavaakin.

Vapun vietin mökillä, joten lukupaikkana toimi mökin sohva. Mitä erinomaisin paikka lukemiseen television, tietokoneen yms häiriötekijöiden puuttuessa (ikäänkuin tv:tä katsoisin muutenkaan).

Kirjat, jotka luin haasteen aika:

Rainbow Rowell - Carry on
- englanniksi
- sivuja 528, mutta jatkoin aiemmin aloittamastani eli sivulta 140

Becky Albertalli - Simon vs. the Homo Sapiens Agenda
-englanniksi
-sivuja 303

Siiri Enoranta - Nokkosvallankumous
- suomeksi
- sivuja 445

Kaikki kirjat oli oikein hyviä ja missään välissä ei ollut ongelmaa lukemisen kanssa, Enorannan kirjan kanssa tuli tilane, että genre ei tunnu aivan oikealta suhteessa siihen, mitä olisin silloin halunnut lukea, mutta kyllä siihen tottui :D. Puolitarkoituksellisesti haaste meni HLBTQ -teemalla. Valitsin hyllystäni nuo englanninkieliset teokset ja asian huomattuani otin mukaan kolmanneksi Nokkosvallankumouksen pysyäkseni aiheessa.

Lukupäivien luetut ja sivumäärät:

Perjantai

Luin Carry onin loppuun ja aloitin Albertallin teoksen. Sivumääräksi päivän loputtua jäi 401 sivua.

Lauantai

Jatkoin loppuun Simonin ja aloitin ja lopetin Nokkosvallankumouksen . Päivän sivumäärä 725.

Sunnuntai

Tämä oli lukemisen kannalta aika turha päivä. En vaan jaksanut enää lukea mitään 10 päivän lukuputken jälkeen.

Lopullinen sivumäärä, 1126

Huhtikuun luetut

Nyt ei olekkaan tullut paljoa mitään postattua. Alkukuussa oli koeviikko, sitten saamattomuus ja loppukuun olen vain lukenut henkeni edestä. Jotenkin kirjat vaan oottivat mukaansa, enkä välissä jaksanut edes avata tieteokonetta viikkoon.

Mutta. Kerrankin olen suht tyytyväinen luettujen määrään, toki alkukuusta ois voinu vähän enemmän skarpata, nii ois saanu vielä enempi, mut menee se näinkin. Tässä viimeisen kuluneen 10 päivän aikana olen saanut luettua 12 kirjaa. Siihen 10 päivään ei tosin ole paljoa sisältynyt muuta kuin kahdenkeskeistä aikaa sängyssä kirjojen kanssa. Tässä kahden vuorokauden aikana tulee postaus tämän viikonlopun lukumaratonista.


Sitten asiaan:

Kirjoja 20, joista runokokoelmia (R) 7 ja englanniksi (E) 3

Sivuja 5341 (Wow)

Lähden liikkeele lukemisjärjestyksessä.


Ville Hytönen - Helvetinjumalankone (2015, R)

Sivuja 61

Luin tämän tosi nopeasti, koska runot ei iskeny muhun yhtään, joten en jaksanut syvemmin perehtyä. Tässä oli tosi paljon kaikenlaista ja meinasin mennä niiden kanssa sekaisin.



Satu koskimies -  Villiviinintie, Tullinpuomi (2015, R)

Sivuja 75

Olen aika hyvin kadottanut nämä runot muististani. Aivan viimeinen runo oli ainoa, josta pidin, mutta pidin kovasti.



Paula Havaste - Maan vihat (2015)

Sivuja 452

Kirjan tarina oli aivan mielenkiintoinen, mutta teksti oli takkuavaa ja kirja eteni varsin hitaasti. Vihat -sarjan itsenäinen toinen osa. Alku oli hyvin kankeaa, kun ensimmäisen osan tapahtumia yritettiin nopeasti vähän taustoittaa, että tietää missä mennään. En ole lukenut ensimmäistä osaa, eikä siitä tosiaan haittakaan ollut.



Miki liukkonen - Raivon historia (2015, R)

Sivuja 58

Kaveri oli ylistänyt tämän maasta taivaisiin, joten odotukset oli korkealla. Odotuksilleni en kuitenkaan saanut tarpeeksi vastinettä, että olisin ollut tyytyväinen.



Veera Antsalo -  Pölyn historia (2015, R)

Sivuja 80

Tällaiset keskinkertaiset runot ei tosiaan pysy mun päässä. Eli lyhyesti, keskinkertaista.



Lauri Mäkinen - Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (2015)

Sivuja 438

Lähtökohtaisesti mua ei kiinnostanut suomalainen lähetyssaarnaaja tutkimassa kirkon paloa Pohjois-Namibiassa, mutta oliha tämä mielenkiintoiseksi saatu tehtyä. En erityisesti kuitenkan ihastunut. Kieli oli sujuvaa, mutta ei ihastuttavaa sekään. Lopusta en ollut mitenkään yllättynyt.



Anne Hänninen - Mustat peilit (2015, R)

Sivuja 129

En pitänyt runoja erityisen hyvinä, mutta oikein mielenkiintoisia olivat. Toiset oli tummia ja ahdistavia ja toiset vaaleita ja kevyitä. Mukava kokonaisuus.



Marianna Kurtto -  Rottakuningas (2015, R)

Sivuja 91

Mua alko jo nimi kiehtomaan. Rottakuninkaat ovat aina olleet mielestäni mielenkiintoisia ja kiehtovia. Tämä toi oivallisesti esiin samanlaisia outoja kysymyksiä, joita itsekkin mietin ja sai miettimään niitä lisää. Jos haluat virikettä aivoillesi, tämä on sinulle.



Rick Riordan - The Sword of Summer (2015, E)

Sivuja 499

Olen pitänyt Riordanista aina ja oli mukava vuoden tauon jälkeen palata hänen pariinsa. Tällakertaa vaan toisella kielellä. Jotenkin kirjan taisteluista puuttui Riordanille tyypillinen eeppisyys, mutta tykkäsin siitä. Kevensi tunnelmaa huomattavasti. Kuten Riprdanin kirjat yleensäkkin, tämäkin täytti pääni erilaisilla maisemilla ja pääni sisässä on nyt kokonainen kuolleiden valtakunta kaikkine kerroksineen. Odotan syksyä ja seuraavaa osaa. (Suomennos ilmestynyt 25.4.2016)



Oscar Wilde - Teleny (1893)

Sivuja 236

Tämähän ei todennäköisesti ole Wilden teos, mutta hänen nimellään julkaistu niin sillä täälläkin olkoot. Olen pelännyt tämän kirjoitushetken tuloa siitä asti, kun aloitin kirjan. En taida antaa mitään yksityiskohtia, katsokaa itse jostain muualta. Rakastin tätä! Älkää nyt ymmärtäkö minua aivan väärin, mutta niin asia vain on. En suoranaisesti suosittele kenellekkään, eikä ainakaan alle lukioikäisille.



Antti Holma - Kauheimmat runot (2015, R)

Sivuja 192

Tässäkin teoksessa oli odotukset korkealla, mutta jouduin taas pettymään. Yhden "kirjoittajan" runot hypin lopulta suoraan yli, mutta kyllä jotkut runot oli aivan hyviäkin. Mulla ei yleensä vaan parodiat oikein nappaa.



Panu Rajala - Intoilija (2015)

Sivuja 419

Tämän kirjan kohdalla menetin viimeisenkin luoton Finlandia-palkintoon. Kyllä jotkut kohdat oli aivan mielenkiintoisia, mutta muuten lähinnä tylsää kerrontaa. Päähenkilöstä en ollut koskaan kuullutkaan aiemmin, mutta voi olla että siitä saan syyttää osittain itseäni. Luin netistä jotain juttua plagioinnista liittyen tähän teokseen.



Iida Rauma - Seksistä ja matematiikasta (2015)

Sivuja 476

Tämän lukeminen oli oikeasti hyvin viihdyttävää. Alussa teos kertoi tosiaan lähinnä seksistä ja matematiikasta ja niiden kietoutumisesta päähenkilön elämään, mutta kirjan edetessä kaikki sai merkityksensä. Teksti oli joustavaa ja sujuvaa, eikä jättänyt moitittavaa. Myös koirista ja siskosta puhuttiin paljon. Jotkut henkilöt jäivät vähän ohuiksi, mutta se nyt suotakoon.



Marko Leino - Syntymättömät (2015)

Sivuja 272

Näitä tuntuu viimevuonna ilmestyneen useampikin, läheinen kuolee ja päähenkilö rypee itsesäälissä. Mun myötätunto ei enää riittänyt tälle kirjailijaraasulle, joten nauroin. Saipa jotain irti sitenkin tästä kirjasta. Kronologisesti kirja oli vähän typerä edetessään "väärinpäin".



Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva (1890)

Sivuja 363

Luin itseasissa tästä kaksi eri suomennosta, joten olen vähän hämmentynyt, että mitä pitäisi sanoa. Toisen perusteella sanoisin, että kankea, masentava ja negatiivinen. Toisen perusteella ylistäisin kielen sujuvuutta, kuvailun kauneutta ja kaunista tapahtumienjuoksua. ota tästä sit selvää. Pitää varmaan joskus lukea alkuperäiskielelläkin, että saa oikean kuvan. Tämä herätti tosiaan miettimään sitä, että millainen vaikutus kääntäjällä on teokseen.



Carlos Ruiz Zafón - Marina (1999)

Sivuja 282

Odotin paljon ja sain vieläkin enemmän. Luulin että tämä olisi tavallinen maagiseen realismiin pohjautuva farssi, mutta sainkin kauniin ja vauhdikkaan fantasiatarinan kuolemattomuudesta, kuolemasta, elävistä kuolleista (ei zombeista) ja niihin liittyvistä mysteereistä. Luin tämän ennen kouluunlähtöä kerralla kannesta kanteen, ja tarvin lisää Zafónia!



Anneli Kanto -  Pyöveli  (2015)

Sivuja 387

Hyvin opetukellinen teos. Nyt osaan hukuttaa lapsensa tappaneen äidin ja polttaa varkaan oikein. Kirjassa pyövelin, tuomarin ja apteekkarin elämät punoutuivat suurempien ja pienenmpien koukkauksien kautta toisiinsa samalla kyseenalaistaen sen, että kenellä valta todellisuudessa onkaan. En myöskään tiennyt, kuinka laajaa mestaaminen ja noitavainot Suomessakin on ollut.



Rainbow Rowell - Carry on (2015, E)

Sivuja 528

Tässä on kaikki hyvän the Cosen One -tarinan ainekset. On pahis, on hyvis, joka onkin pahis, on pahis, joka onkin hyvis ja tottakai on the Chosen One, ja sitten on Baz (BAZZZ). Aivan ihana rakkaustarina yhdistettynä hyvään fantasiakertomukseen. Oli jännitystä ja oli awww :3 Simon on onnekas poika kuulkaas. Jos saatte käsiinne, lukekaa. (Ei suomennettu)



Becky Albertalli - Simon vs. the Homo Sapiens Agenda (2015, E)

Sivuja 303

Jatkoi Carry onin linjaa toisella ihanalla rakkaustarinalla. Kirjassa kuvattiin hyvin kaapista tulevan pojan läpikäymiä asioita, jotka jokainen HLBTG -määritelmään kuuluva mahdollisesti käy läpi. Itselleni melkein kaikki oli tuttua ja siten sain tähän vähän enemmän samaistumisppintaa, kuin kaverini, jolle tää oli lähinnä "Hii, aww, jee...". Toimii kummallakin tavalla. Kannattaa lukea. (Ei suomennettu)




Siihen ne sitte päättyivätkin. Kesäkuun lukutavoite tulee olemaan sivumäärältään yli 6000, jota tämän jälkeen jo pidän aivan mahdollisena. Jos olette lukeneet näistö joitain, kertokaa ihmeessä ajatuksianne.

Minun hyllyni

Järjestin tänää kirjahyllyni uudestaan ja laitoin sinne kaikki nekin kirjat, jotka ovat olleet ympäri huonetta ja mitä olen lähiaikoina ostanut. Vähän tilaakin piti raivata. Kirjoja on vähemmän kuin toivoisin, mutta tilakin on lopussa. Yhden kirjan olen tilannut, mutta se jää tästä puuttumaan.

Pokkarit, mulle henkilökohtaisesti tärkeät kirjat, sarjat, kirjaston poistomyynnistä, randomit, coolit.

Pokkareihin kuulu tottakai pokkarit, joita sattuu olemaan 22. Yksi niistä on rivin päällä, koska siitä on eri painos jo hyllyssä ja sille ei ollut tilaa. Pokkarit on lajiteltu kokojärjestykseen. Muutama on poistomyynneistä.

Henkilökohtaisesti tärkeissä on viisi kirjaa. Siellää voisi olla myös Zafónin kirjat pokkariosiostakin, mutta ne näyttää paremmalta siellä, missä ne on, joten olkoon niin. Siellä on siis, Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut, Unohdettu Ombria, Basiliskin laulu, Serren metsissä ja Marina.

Sarjoista ei kai tarvitse mainita enempää.

Poistomyynneistä onkin tullut kirjoja. Kerran mulle sanottiin, että mulla on puoli kirjastoa, mutta ei onneksi kuitenkaan. Tässä osiossa on myös muutamen sarjojen osia.

Randomeihin kuuluu ne, joille ei ollut muuta paikkaa. Siihen kuuluu myös muutama poistomyyntikirja, mutta koska olen repinyt kontakstimuovit pois, ei niitä muiden sekaan voi laittaa. Randomeihin kuuluu myös kahden sarjan ensimmäiset osat, mutta en halunnut niitä sotkea muiden sarjojen kanssa, koska en niistä erityisemmin pidä.

Coolit ei ehkä oikeasti ole cooleja, mutta kolme niistä on hienoja ja sen takia ostettu ja yksi on Silmarillion. Siinä on syytä kerrakseen.

Tilastoja:

Kirjoja: 72

Pokkareja: 22

Kovakantisia: 50

Naisten kirjoittamia kirjoja: 29

Miesten kirjoittamia kirjoja: 43

Kirjoja metreinä: 2,5m

Kirjoja kiloina 33,5 kg

Pokkareja metreinä: 0.8m

Pokkareja kiloina: 8,5kg

Kovakantisia metreinä: 1,62

Kovakantisia kiloina: 25kg

Olen lukenut: 22/72 (on muuten aika vähän, ostan vaan itelle, enkä lue niitä vaan jatkan kirjaston käyttöä...)

Englanniksi: 10 (olen alkanut ostamaan enemmän englanniksi, joten tulee kasvamaan)

Mahdollisesti ensi syksynä aloitan lukemaan läpi kaikki vielä lukematta olevat kirjat hyllystäni. 30% luettuna on turhan vähän makuuni. Jotkut kun ovat pyörineet hyllyssä jo useamman vuodenkin. Asiaa vaan vaikeuttaa se, että hyllyssä on kirjastosta ostettuja kirjoja, jotka sattuvat olemaan sen ja sen sarjan osia X ja Y ja välistä tai edestä puuttuu yksi tai useampi osa.

Vaikka miesten kirjoittamia on suuri enemmistö, mielestäni parhaimmat ovat naisten kirjoittamia.

Maaliskuun luetut

Tämän kuun alku meni taas lukemisen kannalta kokonaan ohi. Onneksi loppukuusta sain edes vähän paikattua. Koko kuun luetut ovat ainoastaan suomalaista, mutta myös espanjalaista ja amerikkalaista aloitin. Luen ne loppuun, kun suomalainen alkaa tympäisemään. Ehkä ensiviikolla, ehkä elokuussa. Nyt on tullut ongelmaksi se, että olen lukenut liian nopeasti ja on vaikeuksia kirjoittaa ja julkaista kaikki arvostelut. Haluan kirjoittaa kaikesta, mitä luen.

Kirjoja, 6  Sivuja, 1654 (Käytin tähän allekkainlaskua!! Sillekkin siis tuli käyttöä. Ja tämä siksi, että kirjoitan tätä puhelimella ja en jaksa avata toista sovellusta(Nyt kun palasin koneelle, voin sanoa, että älkää koskaan kirjoittako samaa postausta sekä puhelimella, että koneella. Asettelu menee ihan plörinäksi))

Laura Lindsted - Oneiron (2015)

Sivuja 400

Kirja aivan omassa luokassaan. Tästä on mahdotonta sanoa, pidinkö vaiko enkö. Ei ole mitään mihin verrata. Ei ole mitään vastaavaa. Yksinkertaisesti hieno kirja, mutta lukukokemuksena en silti nauttinut. Yritäkkää tästä ristiriitaisuudesta nyt jotain ottaa irti.

Selja Ahava - Taivaalta tippuvat asiat (2015)

Sivuja 222

Tästä pidin. Kirja sattumasta, menetyksestä, ilosa, ehkä jopa kivusta. Monipuolinen kattaus kaikkea mukavaa ja ei niin mukavaa mahdutettuna tiiviiseen pakkaukseen. En ehtinyt kovinkaan kyllästyä lukiessani. Monta tarinaa kiedottuna mielenkiintoisesti toisiinsa.

Laura Lehtola - Pelkääjän paikalla (2015)

Sivuja 238

Tervetuloa takaisin kuoleman pariin, tässä jaksossa mukana myös syöpä. Ihan mukava kirja ja viihdyttävää lukemista. Jos on lukemisesta pulaa, niin tähän kannattaa tarttua ja miksei muutenkin. Kuolema ei ole liian päällekäyvää ja ahdistavaa, vaan mukana pysyy aivan helposti.

Leena Krohn - Erehdys (2015)

Sivuja 155

Romaani tai novellikokoelma, en osaa päättää. Sen tiedän, etten pitänyt eikä Krohn kuulu lempikirjailijoihini.

Sofi Oksanen - Norma (2015)

Sivuja 304

Ei yhtään niin huono, kuin annettiin ymmärtää. Minulta puuttuu kokemus Oksasen aiemmasta tuotannosta, joten en osaa verrata siihen, eikä mielestäni pitäisikään. Jokainen kirja on oma teoksensa.

Emmi Itäranta - Kudottujen kujien kaupunki (2015)

Sivuja 335

Tämä oli oikein hyvä kirja. En jaksa odottaa seuraavaa kirjaa. Hyvin erilainen kuin Teemestarin kirja. Idea on mielekkäämpi mutta en osaa sanoa, kumpi on parempi.

Leena Krohn - Erehdys

Teos, 2015

155 sivua

Kirjailija E. on matkalla toiseen kaupunkiin pitämään lukutilaisuutta, jossa lukee tuotantoaan. E. on jo matkalla epävarma itsestään ja tilanne vain pahenee paikalle päästessä ja lukemisen edetessä. Yksikään kuuntelija ei ole tyytyväinen ja yleisöstä tulee kommenttia hänen menneisyydestään ja teoksiaam haukutaan. Lopulta E. ei edes suostu jakamaan niikirjituksia vaan poistuu paikalta.

Mielestäni Erehdys ei ole romaani ollenkaan vaan erittiäin nerokas novellikokoelma. Novellit on punottu yhteen tarinalla, jossa kirjailija E. lukee tuotantoaan pienen kapungin kirjastossa. Novellit eivät suurta suosiota saa niin yleisöltä, kuin minultakaan. Novellien kehystarina on itse novelleja kiinnostavampaa luettavaa. Ensimmäisen novellin luen luullen, että se jää ainoaksi. Sen loputtua, kehystarinan jatkuessa huokaisen jo helpotuksesta ajatellen päässeeni taas paremmille vesille. Mutta ei, novelleja tulee vain lisää ja lisää, enkkä ole yhtään kiinnostunut niitä lukemaan. Kolmen novellin jälkeen seuraan enää pelkästään kehystarinan kulkua.

Krohn ei tosiaankaan onnistunut sulattamaan sydäntäni tällä teoksellaan. En ole ennen Krohnia lukenutkaan ja taidan tulevaisuudessakin jättää hyllyyn. Voi toki olla, että jään paitsi jostain kauniista, but you had your change.

Kirjan rakenne jätti oikeastaan kaikki hahmot ohuisi siivuiksi. E:hen ei päässyt sisään ollenkaan. Aluksi yritin peilata häntä novellien kautta, mutta tulin tulokseen, että niistä peilattava henkilö on ennemmin Krohn itse kuin E. Myöskään novellien henkilöt eivät jääneet mieleen sen suuremmin.

Minä itse sain sen kuvan, että Krohn on kirjoittanut kasan huonohkoja novelleja vain haukkuakseen niitä itse kirjassaan. Toisaalta ymmärrän, mikä ihmisiä hänen tuotannossaan viehättää, mutta minun lienee parempi vain pysyä kaukana ja jättää niille, jotka siitä nauttivat. Petyin.

Laura Lehtola - Pelkääjän paikalla

Otava, 2015

238 sivua

Aapon ja Annan elämässä kaikki on kohdallaan. on työ, on lapsi, on elämä. Eräänä päivänä vierailulle tuleekin kutsumaton vieras, se ei päästä läheltään, ei anna hengähdystaukoa, nukkuu samassa sängyssä, syö samassa pöydässä. Syöpä. Kohta kaikki hoidot on käyty läpi ja mikään hoito ei tuhoa sitä nopeammin, kuin Annaa. Se maalaa perheen koko elämän.

Meidän piti viime syksynä äidinkielenkurssilla käydä kuuntelemassa Lehtolan haastattelua. En kovin innostunut kirjasta, jossa perheen äiti kuolee ja mies yrittää jatkaa elämäänsä pienen tyttärensä kanssa. Ei yhtään kuulosta mun kirjalta. Sitten haastattelija, äidinkielenopettajamme, kehui kirjan huumoria ja kieltä. Jotenkin silti (turhat) ennakkoluulot pistivät vastaan. Onhan nainen diplomi-insinööri. Eihän sellaiset osaa kirjoittaa kirjoja. Miksi on olemassa ennakkoluuloja? Jää hyviä kirjoja lukematta.

Kirja on juuri sitä mitä luvattiin. Hyvin kirjoitettu, huumorilla sävytetty, mutta riipaiseva teos. Kirjan kerronta on mielenkiintoista, aluksi virkistävää vaihtelua, mutta loppua kohden alkaa kyllästyttää. Se ei ole tavallinen minä-kertoja, vaan kerronta on osoitettu suoraan kuolleelle vaimolle. Hänelle kerrotaankin kaikki ilot ja surut, jopa uudet parisuhteet ja kysytään välissä neuvojakin. Kirjan hahmot luikertelevat mieleen, eivätkä heti suostu lähtemään. Ne ovat realistisia ja oikeastaan mukaviakin.

Pidän siitä, kuinka kirjailija ei jumita kertomaan Aapon surusta. Se etenee, kertoo arjesta ja arjen keskeltä löytyvistä iloista. Se kertoo enemmän ilosta, koska kaikki kyllä huomaavat surun. Ennemmin kertoo asioista, joita ei huomaa, huomattavasti mukavampaa lukea tekstiä, joka ei ole surullaan niin musertava. Lukija kyllä käy läpi suuren tunneskaalan. Välissä teki mieleni itkeä, mutta se halu peittyi nopeasti haluun nauraa. Lopulta en tehnyt kumpaakaan, koska en osannut valita ja en halunnut lopettaa kirjan lukemista tehdäkseni kummatkin.

Pelkääjän paikalla sai miettimään, entä jos Anna olisikin joku oma läheiseni. Tai jopa minä (no se olisikin aika pieni todennäköisyys. Ihosyöpä olisi varmaan ainoa mahdollisuus). Lukiessa aloin miettimään kuolemaa. Kuten aiemmin sanoin, se on kutsumaton vieras, joka voi tulla kylään kenen tahansa luo. Itselläkin on läheinen kuollut syöpään ja toinen sairastaa, mutta ei sit ymmärrä samalla tavalla. On paljon helpompaa, kun joku muu tulee kertomaan sen.

On hauska kaivella kannen merkitystä kirjasta. Tai sitä, mikä kannessa esiintyy. Oranssit gerberatkin lopult löytyivät. Yhdestä kappaleesta. En lukiessa edes ajatellut asiaa, mutta tässä tätä kirjoittaessa ja kansikuvaa katsoessa älysin sen. Ihmeen myöhään itseni tuntien, vaikka yleensä alankin ajatella kantta vasta kirjan luettuani. Tämä kansi on hyvinkin merkityksellinen ja siten kaunis. Muuten en siitä erityisemmin pidä, turhan vaalea makuuni.

Pelkääjän paikalla on kirja, joka kannattaa lukea.