2/28/2016

Hanna Kauppinen - Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

 

Hanna Kauppisen esikoisteos Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (tuttavallisemmin KJKEKL) on kirja, jota odotin tältä keväältä eniten. Alunperin odotin kirjan ilmestymistä siksi, että tunnen kirjailijan. Kun esittelyteksti julkaistiin, aloin miettiä, että saatankin pitää tästä ihan oikeastikin. En ole oikeastaan aiemmi lukenut yhtäkään kirjaa, joka kertoisi kirjoista. En edes Uinuvien kirjojen kaupunkia tai Kirjavarasta. 

Mila on tyttö, joka viettää päivänsä (ja yönsä) antikvariaateissa työskennellen ja etsien rakastettuja kirjoja ja Sitä Oikeaa kirjaa. Jos hän ei tee pikkuaskareita divareissa tai nuku, hän lukee. Milan tasainen elämäntyyli alkaa muuttua, kun kaupunkiin tulee uusi kirjakauppa Tarinataivas ja sen mukana Herra H, joka ymmärtää Milan halun lukea. Lopullisesti Milan elämä muuttu kuitenkin vasta kun Herra Kunnas saapuu kaupunkiin...

Ensimmäisillä sivuilla ajattelin, että onpas kaunis kirja. Virallisesti rakastuin sivulla 10. Kirjan kieli vain upposi minuun täysin. Vetää vertoja jopa toiselle lempikirjailijalleni Patricia A. McKillipille. Aloitin kirjan lukemisen torstaina aamulla ennen kouluunlähtöä ja tein siinä suuren virheen. Ehdin lukea 40 sivua ja enää sen jälkeen en olisi halunnut päästää kirjaa käsistäni ollenkaan. Päädyin siis ottamaan kirjan kouluun ja luin sitä välituntisin. Viimeisellä, eli historiantunnilla kirja alkoi kutsua minua repussa, joten lintsasin puolet tunnista vain lukiekseni (miten ihmeessä se pitäis sanoa? ymmärrätte kuitenkin).

Luin kirjan heti loppuun aloituspäivänä. Yritin säästellä sitä sillä, että pidin lukemisessa taukoja ja yritin keksiä muuta tekemistä, mutta ei se minua kauas päästänyt. Kirjan loputtua minut valtasi suuri euforia. En ole pitkään aikaan lukenut yhtä hyvää kirjaa kuin tämä. Perjantaina, kun euforia alkoi laantua, luin kirjan uudestaan, koska en halunnut menettää sitä tunnetta. Lauantaina kävin sitten kyseisen kirjan julkkareissa (ruoka oli tosi hyvää :P ). Ja illalla luin kirjan taas uudestaan. KJKEKL nousi suoraan tämänhetkiseksi lempikirjakseni.

Kirjan ostaminen oli ainoa oikea ratkaisu. Nyt voin lukea sen taas milloin haluan. Kirjasta löysin kaksi asiaa, jotka jäi vaivaamaan. 1. Loppu tuntui siltä, kuin se olisi kirjoitettu nopeasti ja enempiä miettimättä ja en ollut siihen täysin tyytyväinen. 2. Nyt en osaa enää palata "normaaliin" kirjallisuuteen, kun tällaisen jälkeen kriteerit on aika korkealla.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät lukemisesta. Sellainen, joka ei oikeasti pidä lukemisesta ei saa tästä varmaan paljoakaan irti.

Sitten loppuun asia, jonka voisin ottaa ihan vakioksi, kun puhun jostain kirjasta. Eli. Lempilauseeni kirjassa:   "Minä ajattelin, kauppa voisi houkutella lisää asiakkaita, jos myisimme myös joulukuusia!

18 kommenttia:

  1. Tällaisen hehkutuksen jälkeen pitänee ainakin vilkaista. Siihen voi tosin mennä aikaa, kun teosta ei taida olla kirjastoissa vielä ja varauksiakin on jo useampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonottaminen kannattaa :D

      Poista
    2. Ehkä. Mutta olen huomannut myös muutaman vuoden odotuksen varsin tehokkaaksi.

      Poista
    3. Meillä täällä varausjonot ei onneksi ole koskaan pitkiä. Pisin, mitä olen nähnyt oli Oneironilla, 18. Kun Helmetin vastaava oli silloin yli 3000...

      Poista
    4. Ei tuokaan tainnut olla kuin kolmen varauksen takana, ja niteitä oli tulossa kaksi. Varaamattakin voi tuurilla siis kirjan saada, jos käy hieman kärkkymässä. Mutta ehkäpä kyse on ennemminkin omasta mentaliteetista: kaiken ei tarvitse olla heti eikä virtausten pinnalla tarvitse pysyä. Blogeissa usein luetaan uutuuskirjoja, mikä on sinänsä ihan positiivista, etenkin jos medianäkyvyyttä ei muuten ole paljon. Lukuilo tulee kuitenkin itselleni itse teoksesta, ei niinkään siitä käytävään keskusteluun ehtimisestä. Niinpä yksittäinen kirja voi tarvittaessa odottaa, sillä en koe sen välittömästä käsiin saamisesta koituvan mitään lisäarvoa. Lukulistalla se silti pysyy.

      Poista
    5. Eihän se kirja tietenkään siitä odottaessa muutu. Mie olen melkein aina myöhässä keskustelusta. Tai sitten etuajassa, jos olen lukenut kirjan englanniksi ennen suomennosta. Koskaan en ole oikeaan aikaan keskustelussa.

      Poista
    6. Jos se on sinulle sopiva tyyli, niin sittenhän asiat ovat varsin mukavasti.

      Poista
    7. Myöhässä olemisessa on se hyvä puoli, että tietää jo, mikä on lukemisen arvoinen ja mikä ei. Asiat tosiaan on varsin mukavasti.

      Poista
    8. Varsin totta. Paitsi jos ei oikein luota kirjablogeihin - itse olen varsin nirso lukija, ja moni kirjablogeissa ihasteltu teos on osoittautunut mielestäni kehnonlaiseksi.

      Poista
    9. Minulla on sama ongelma. Luotankin siis yleensä omaan intuitioon. Muutamat blogit on sellaisia, että niiden kirjoittajilla on aika samanlainen kirjamaku kuin minulla, joten niihin luotan. Tosin yleensä tunnen ne kirjoittajat ja saan niiltä blogien ulkopuolellakin vinkkejä.

      Poista
    10. Tuohan on varsin toimiva taktiikka. Itse en ole vielä löytänyt blogia, jonka kirjoittajalla olisi sama maku tai edes tunne ketään, joka pitäisi samantyyppisistä kirjoista. On kiusallista lukea jonkun innoissaan suosittelema teos ja todeta, että se on varsin huono. Muutaman kerran on suositus toisaalta ollut onnistunutkin. No, jo valmiiksi valtavan pitkä lukulista takaa sen, että luettavaa riittää ilman suosituksiakin.

      Poista
    11. Vähän mietin, että viitsinkö näin ylistävää tekstiä kirjoittaa, jos joku sitten odottaa liikoja ja joutuu pettymään.

      Poista
    12. Toisaalta se on sinun henkilökohtainen lukukokemuksesi. Kyllä joku väistämättä on eri mieltä, mutta ei se sinun kokemustasi muuta yhtään huonommaksi.

      Poista
    13. Tulin samaan lopputulokseen.

      Poista
  2. Heh, tämä on junalukemisena mulla :) Julkkariruuat oli kyl parhautta.

    VastaaPoista
  3. Minullakin lukulistalla.
    Tunnen kirjoittajan paljon, siis PALJON huonommin kuin Xerion, mutta tunnen silti mitenkuten Risingiltä. Tai siis Risingiltä aika hyvin, muuten en. XD

    Terv. Helmeilevä susi

    VastaaPoista